Armas Herra suosittelee

tutustumaan seuraaviin matkoillaan törmäämiinsä kapakoihin, kirkkoihin ja majoituspaikkoihin:

 

  

  

  

 

 

 

 Palkintoja, joita "Armas Herra-veijariromaanisarja" OLISI  VOINUT  saada:

 

 

  Pohjois-Korean propaganda-osaston myöntämä "Totuus   lännestä"-erikoispalkinto

 

  Minut kutsuttiin Pohjois-Koreaan heinäkuussa 2007 noutamaan kyseistä palkintoa. Lentokentällä rakastettu johtaja Kim Jong II  oli järjestänyt näyttävän tervetuliaisseremonian ja tulkin avustuksella sain selville, että vaikka tämä Aasian Elvis onkin säveltänyt kuusi oopperaa ja lyönyt ensimmäistä kertaa golfia pelatessaan 11 hole-in-onea samalla kierroksella, niin ne olivat  vielä pieniä ihmeitä verrattuna siihen kokemukseen, minkä tämä  kirjoitustaidon keksijä koki luettuaan Armas Herra-kirjoja. Kim Jong II tajusi, että joku on pystynyt kirjoittamaan vielä kommunismin mustaa kirjaakin tärkeämmän propagandateoksen, ja vieläpä useampiosaisen. Sellaisen tekijä piti palkita ja kätellä ihan henkilökohtaisesti. Rakastettu johtaja lupasi käännättää kirjasarjan pohjois-koreaksi ja jakaa sen joka talouteen, jotta kansalaiset eivät enää turhaan haikailisi länteen onnea etsimään. Kirjasarjani kuulema paljastaa kuinka onnettomasti ihmisille lännessä lopulta käy. Lähtiessäni sain Kimiltä lahjaksi hänen omistuskirjoituksellaan varustetun kommunismin mustan kirjan sekä kainon pyynnön lähettää kotiinpalattuani laivalastillisen viljaa heille sinne Pohjois-Koreaan.

 

  Ison-Britannian mielenterveysseuran kunniamaininta

 

  Elokuussa 2007 kävin hakemassa Buckinghamin palatsissa järjestetyssä vuosittaisessa Ison-Britannian mielenterveysseuran gaala-tilaisuudessa Armas Herra-veijariromaanisarjasta kunniamaininnan ja ritarin arvon itse Elisabeth II:n, eli tuttavien kesken Ellun, kädestä. Kunniamainintaperusteluissaan mielenterveysseura toteaa, että Pohjolassa näemmä vielä asuu pieni kansa, jonka geneettisessä perimässä on runsaasti masentuneisuuteen ja skitsofreniaan altistavia geenejä ja veijariromaanisarjani tuo tämän seikan hyvin esille lukuisine rikkaine esimerkkeineen. Elisabeth oli tilaisuudessa  hieman varautuneen oloinen, kuten kuvasta myös ilmenee, ja  tiedusteli vaivihkaa juhlaillallisella, onko suvussani muita hulluja kuin minä. Ellu lupasi pikimmiten auttaa masentuneisuuteen ja skitsofreniaan taipuvaista urheaa Suomen kansaa lähettämällä meille laivalastillisen englannin lakritsia. Sen syöminen kuulemma saa hyvälle mielelle. Ainakin Elluun masennushetkiin se kuulema auttaa.

 

 

 Hessenin osavaltion "yhtä hyvää kuin saksalainen huumori -palkinto"

 

  Sain elokuun puolella kutsun myös Saksaan, jossa entinen liittokansleri Gerhard Schröder oli kesälukemisenaan sattunut tutustumaan veijariromaanisarjaani. Gerhard, joka on saksalaisen huumorin suuri ystävä ja Hessenin osavaltion kirjallisuusseuran puheenjohtaja, oli pitänyt veijariromaaneistani, ja etenkin siitä, joka kertoi miehestä, joka vihasi venäläisiä niin paljon että kävi aina uimahalleissa kusemassa niiden läheisyydessä.  Tätä kohtaa Gerhard juuri kuvan ottohetkelläkin muistelee.  Gerhard muisti lisäksi kuinka Suomi, vanha aseveli, yhdessä  Saksan kanssa aikoinaan taisteli urheasti veli venäläistä vastaan. Kumpaakaan maata ei sodan lopputulos silloin oikein tainnut naurattaa, lisäsi Gerhard hetkeksi vakavoituen. Kirjallisuuspalkinnon  kylkiäisinä sain Gerhardilta lupauksen, että aseveljeä ei jätetä ja hän laittaa tulemaan Suomeen laivalastillisen käytöstä poistettuja tiikeri-panssarivaunuja. Ihan kaiken varalta vaan.

 

  Ruotsin Akatemian "Peppi Pitkätossu - palkinto"

 

   Piti kotimatkalla Saksasta koukata Ruotsin kautta kun Ruotsin Akatemia halusi antaa kyseisen palkinnon Akatemian järjestämien jokavuotisten rapujuhlien yhteydessa. Palkintoperusteissaan Akatemian puheenjohtaja sanoi, mikäli oikein kouluruotsillani ymmärsin, että Ruotsi on aina palkinnut parhaan kirjailijan vuosittain Nobelin kirjallisuuspalkinnolla marraskuussa. Niin se aikoo tehdä tänäkin vuonna. Mutta Akatemialla on ollut tapana näin mätäkuun aikaan palkita myös joku päinvastainen tapaus Peppi Pitkätossu-palkinnolla. Minun valintani oli kuulemma varsin selvä. Istuin rapujuhlissa itse kunkku Carl Gustafin pöydässä. Rapujen ja niiden kanssa tiuhaan otettujen snapsien huvetessa Carl, tai sinunkauppojen jälkeen Kalle vaan, paljasti, että hän on saanut tarpeekseen jokavuotisesta jäykästä Nobel-sirkuksesta, Akatemian vuosittain järjestämistä tylsistä rapujuhlista ja itseasiassa koko Akatemian vanhoista, alkoholin pöhöttämistä ukoista. Kalle tiedusteli, vaarantuisiko maidemme väliset lämpimät suhteet pahasti, jos hän laittaisi koko poppoon Ruotsin laivalla tulemaan meille Suomeen. Saisimme jatkossa järjestää Nobel-juhlat miten parhain päin haluaisimme. Vastasin Kallelle, että mielestäni emme olleet tehneet mitään niin pahaa Ruotsille, että sellaiseen manööveriin pitäsi ryhtyä. Kalle huokaisi, että samaa sanoi aikanaan Urkkikin.

 

 

  Altian koskenkorva-palkinto

 

  Kotona minua odotti postin pakettiähetysilmoitus ja kävin noutamassa hyvin raskaan ja helskyvän laatikon kämpälleni. Avattuani laatikon, päällimmäisenä oli kehystetty kunniakirja ja kirje Altialta, jossa todettiin minulle myönnetyn tämän vuotinen Koskenkorva-palkinto. Perusteluna mainittiin Armas Herra-veijariromaanisarjan mittava tuotesijoittelu Altian ykköstuotteelle, ja vielä ilman mitään yhteisiä sopimuksia. Altialla oltiin innostuneita näin aloitteellisesta ja isänmaallisesta toimesta, etenkin kun kilpailevan Absolut-merkin tuotetta veijariromaanissa käytettiin vain muutaman kerran, koskenkorvaa kuluessa 118 pulloa per kirja. Altian markkinointijohtaja olikin laskenut, että mikäli kaikki käyttäisivät heidän ykköstuotettaan yhtä paljon, niin Nokia jäisi pian valtakunnan kakkosyhtiöksi liikevaihdoltaan. Altian koskenkorvaa juodaan nytkin jo laivalastittain vuositasolla. Kirjeen lopussa mainittiin, että kunniakirjan lisäksi Altia laittoi mukaan firman  ykköstuotetta 24 pulloa, ihan sen varalta vaan, ettei totuus unohtuisi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 © 2008-18 Armas Herra