Ilomantsisotaromaanin arvioitu valmistumisaika 2019

 

   "Iso musta korppi kaarteli kitukasvuisten männynkäppyröiden ja suosilmäkkeiden valtaaman suon yläpuolella. Vaikka korppia pidetään yleisesti metsiemme älykkäimpänä eläimenä, tämä kolmekesäinen korppi oli ymmällään. Syynä oli se, että tänä suvena luonto ei toiminut totutunlaisesti.

   Korpin tuttua asuinreviiriä oli alkanut lähestymään idästä kuuluva jatkuva kova ryske ja pauke. Ja se pauke ja ryske ei ollut ukkosta. Sen luonnonilmiön korppi tunnisti.

   Nyt korppi seurasi ilmasta käsin toista hämmentävää ilmiötä. Korppi näki suon yli kiiruhtavan ihmishahmon. Tällä hahmolla oli kivääri kädessä. Korppi tiesi, että sellaisesta lähtee kova pamaus, ja että ihmishahmot ampuvat sellaisella metsän eläimiä. Korppi näki hyllyviltä suomättäiltä toiselle loikkivan miehen vilkuilevan vähän väliä taakseen.

   Korppi havaitsi korkealla lentäessään myös kuinka suon sivustalle metsän reunaan ilmestyi kuusi muuta ihmishahmoa. Heilläkin oli kiväärit käsissään ja he lähtivät kumarassa juoksujalkaa kiertämään metsänreunaa suon siihen päähän, johon suota ylittävä ihmishahmo oli matkalla.

   Toisin kun korppi korkealta taivaalta, suota ylittävä ihmishahmo havaitsi eteensä kerinneet toiset ihmishahmot vasta vähän ennen kuin hän oli saavuttamassa kiinteän metsänreunan. Suolla kiiruhtava ihmishahmo pysähtyi noin 30 metrin päähän metsänreunasta, heitti kiväärinsä hätäisesti viereensä mättäälle, ja nosti molemmat kätensä ylös.

   Korppi kaarteli uteliaana alemmas.

  Metsänreunassa olevat ihmishahmot alkoivat lähestyä suolla paikallaan kädet edelleen ylhäällä pitävää lajitoveriaan levittäytyen nopeasti hänen eteensä ja taaksensa. Korppi oli nähnyt tällaista saalistustoimintaa aiemminkin, mutta susien tekemänä. Sudet tosin piirittivät lajitoveriensa sijaan hirviä.

   Korppi näki ensimmäisen kerran ihmisten metsästävän ihmistä ja oli ymmällään.

   Korppi laskeutui metsänreunassa olevan korkean kelomännyn oksalle tarkkailemaan lähemmin tätä outoa kohtausta.

   Männyn oksalta korppi havaitsi, että vaikka ihmishahmot olivat muuten kaikki samannäköisissä asusteissa, oli heidän päähineissä erivärisiä pisteitä. Suolla kädet edelleen pystyssä seisovalla se piste oli sinivalkoinen, ympäröivillä lajitovereilla punainen.

   Yksi ympyrässä seisovista saalistavista ihmishahmoista, joka oli kädet pystystä seisovan lajitoverin takana, kiinnitti nopeasti vyötäisiltään jonkin pitkän osan kiväärinsä päähän ja survaisi sillä lajitoveriaan rajusti selkään. Ihmishahmon suusta pääsi korahdus ja samalla sieltä purskahti verta rinnuksille. Ihmishahmon kädet valahtivat alas ja hän lyyhistyi hitaasti polvilleen. Ympäröivistä saalistavista ihmishahmoista kaksi tarttui vielä polvillaan olevaa lajitoveriaan kainaloista ja raahasi hänet viiden metrin päässä olevan mustapintaisen suosilmäkkeen luo. Saalistavat ihmishahmot työnsivät lajitoverinsa suosilmäkkeeseen pää edellä ja varmistivat upottamisen painamalla kiväärinperillään lajitoveriaan saappaanpohjista syvemmälle. Saappaanpohjien kadotessa pinnan alle ihmishahmot poistuivat kiireesti metsän suojaan ja takaisin tulosuuntaansa päin.

   Ihmishahmojen kadotessa turvallisen matkan päähän korppi lehahti männynoksalta lentoon ja kaarsi suosilmäkkeen yläpuolelle. Siitä nousi pieniä kuplia pintaan.

   Kaartaessaan korkeammalle taivaalle ja kohti kotipesäänsä korppi, tuo metsiemme viisain eläin, piti ihmisten käytöstä järjettömänä. Korpin pohtiessa vielä tätä ihmisten järjettömyyttä idästä alkoi kuulua jälleen kovaa kumua ja jylinää. Se ääni tuntui tulevan nyt paljon lähempää kun edellisenä päivänä".

 



Tämän sotaromaanin kirjoittamiseen minulla on kolme syytä.

Ensinnäkin olen mielenkiinnosta jo 1970-luvulta lähtien lukenut Suomen talvi-ja jatkosotaa käsitteleviä historiakirjoja, artikkeleita ja aikalaiskertomuksia. Olen siis lukenut Summani, Tali-Ihantalani ja Kemin-taistelut.

Toiseksi, minulla oli hyvä ystävä, joka harrasti myös sotahistoriaa ja kävimme paljon keskusteluja eri taisteluiden merkityksistä sodan silloiseen tilanteeseen ja lopputulokseen. Tämä hyvä ystäväni joutui valitettavasti lähtemään aivan liian aikaisin joukostamme pois. Syövät eivät valikoi. Kirja on samalla kunnianosoitus hyvälle ystävälleni

Kolmanneksi, olimme molemmat sitä mieltä, että Ilomantsin torjuntavoitot heinä-elokuun taitteessa 1944 eivät ole saaneet sotahistoriassamme sille kuuluvaa merkitystä ja arvostusta.

Sotahistoriamme on korostanut kuukautta aikaisemmin, kesä-heinäkuun taitteessa 1944 käytyä Tali-Ihantalassa saavutettua torjuntavoittoa, jolla estettiin NL:n läpimurtoyritys Karjalan kannakselta Etelä-Suomeen. Tali-Ihantala oli hieno torjuntavoitto, mutta sillä ei olisi ollut mitään merkitystä sodan lopputulokseen jos kuukautta myöhemmin suomalaiset sotilaat eivät olisi pysäyttäneet NL:n viimeistä suurta yritystä valloittaa Suomi Ilomantsin kohdalta. NL:n joukot aikoivat Tali-Ihantalassa kokemansa tappion jälkeen tehdä Ilomantsin korpien kautta läpimurron joka onnistuessaan olisi antanut NL:n joukoille mahdollisuuden jatkaa sieltä vapaasti sekä Etelä-Suomeen että Pohjois-Suomeen. Ilman Ilomantsissa saatuja torjuntavoittoja Suomen itenäisyys olisi todennäköisesti menetetty

Tämä sotaromaani kertoo miehistä, jotka Ilomantsin suo-ja korpimaisemissa takasivat Suomen itsenäisyyden säilymisen.